Luento 3

Luennolla vierailevana luennoitsijana oli Rocsolen toimitusjohtaja Anssi Lehikoinen. Lehikoinen puhui tiimin rakentamisesta ja sen eri rooleista. Tiimin rakentamisessa tärkeintä on valita sopivat avainhenkilöt. Lehikoinen puhuin ns. ykkösketjun rakentamisesta, ja siitä miten ketjuun tulee valita erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä persoonia. Näistä esimerkkeinä olivat yrittäjä & ideoija, toteuttaja & myyjä, prosessin kehittäjä sekä integraattori. Oleellista on tunnistaa nimenomaan tiimin kannalta oikeat kyvyt, eikä niinkään välttämättä alan kovimpia ammattilaisia, jotka eivät välttämättä istu juuri tähän tiimiin. Lehikoinen toi myös esille sen, miten ns. ykkösketju tulee kyetä korvaamaan yrityksen koon kasvaessa, näin voidaan varmistaa yrityksen kehittyminen pätevien ja siihen kykenevien henkilöiden ohjauksessa.

Lehikoinen painotti yrityksen toiminnassa eritoten toimitusjohtajan roolia. Lehikoisesta itsestään välittyivät arvot, joita hän piti toimitusjohtajalle tärkeinä. Toimitusjohtaja on julkisuuden kannalta yrityksen tärkein henkilö, ja hänessä yritys konkretisoituu. Toimitusjohtajan ulkoinen habitus toimii jo itsessään ikään kuin mainoksena yrityksen imagosta ja se itsessään viestittää yrityksen arvoja tärkeille tahoille. Tärkeitä taitoja ovat kyky esittää tuote asiakkaalle oikein, sekä viedä kaupat menestyksekkäästi läpi, lisäksi oleellista on hallita useita yrityksen osa-alueita, eritoten taloushallintoa. Toimitusjohtaja on siis koko yrityksen kasassa pitävä voima, jonka johdolla yritys toimii.

Lehikoisen puheenvuoron pääteemana tuntui kuitenkin olevan kannustinjärjestelmien oleellisuus ja samapalkkaisuuden kritisointi. Hän avasi teemaa näyttämällä kuvaa kaivosmiehestä, joka teki 14 kertaa muita enemmän töitä, ja sai tästä myös tunnustusta. Lehikoisen johtamisarvoihin kuului siis työntekijöiden palkitseminen hyvästä tuloksesta. Lehikoisen esittelemässä palkkiojärjestelmässä työntekijä sitoutettiin toimimaan yrityksessä pidempään sillä, että osan bonuksista työntekijä sai takautuvasti muutaman vuoden aikana. Lehikoisen mielestä samapalkkaisuus kohtelee eri panoksen antavia työntekijöitä epäreilusti, eikä se kannusta myöskään tekemään parempaa tulosta.

Meille Lehikoisesta jäi mielikuva, että häntä ajaa eteenpäin tietynlainen nuoruuden energia ja näyttämisen into. Meille jäi eritoten mieleen se, että ns. ykköstiimin uudistumiskyky on yrityksen menestymisen kannalta tärkeää, vaikkakin ykköstiimi olisi tehnyt siihen saakka hyvää työtä. On siis oltava rohkeutta tehdä muutoksia yrityksen kasvaessa. Mielestämme Lehikoisessa korostui asiajohtajan rooli, ja hän tuntui ajattelevan pitkälti yrityksen tuloksen ja pärjäämisen kannalta ja koimme että Lehikoinen näki rahan ainoana työntekijöitä motivoivana tekijänä. Yhdymme Lehikoisen mielipiteeseen siitä, ettei samapalkkaisuutta tulisi suosia. Kannustinjärjestelmien ongelmaksi koemme kuitenkin niiden aiheuttamien yrityksen sisäisten tuloerojen ja näin myös arvostuksen negatiivisen vaikuttamisen työilmapiiriin. Sen lisäksi, että ruokitaan yksilösuorituksia, olisi mielestämme hyvin tärkeää kannustaa myös koko ryhmän yhteiseen onnistumiseen esimerkiksi tulospalkkiolla. Näin myös pienempää tulosta tuottavalla työntekijällä tai suoraan tulokseen vaikuttamattomalla työntekijällä on kannustin.

Kivijärjen puheenvuorosta mieleemme jäi eritoten roolien sopivuuden merkitys työnteon tehokkuudelle ja mielekkyydelle sekä roolien itseohjautuvuus. Itseohjautuvuudella tarkoitamme sitä, että jos tiimissä ennalta määrättyjä rooleja, on rooleilla taipumus jakautua kunkin jäsenen persoonan ja taitojen mukaan. Oleellista on, että jokainen yksilö toimii omien vahvuuksiensa määrittelemässä roolissa, tällöin työntekijä antaa parhaan panoksen. Toisaalta itseohjautuvuus voi olla myös huono asia, jos jollekin roolille ei löydy luontaista täyttäjää, voi siihen joutua henkilö joka ei koe sitä mielekkääksi, tai omakseen. Tällöin puhutaan rooliuhrautuvuudesta. Olemme huomanneet itseohjautuvuutta tapahahtuvan myös omassa ryhmässämme ja kaikki ryhmämme jäsenet ovat ohjautuneet omille paikoilleen.